14 Oct 2014

Sängystä, hei. Hello from my bed

Saanko esitellä perheeni ulkojäsenen hevoskastanjan, Aesculus hippocastanum. A member of my family circle, the conker tree, a.k.a. horse-chestnut.

Sairasvuoteen iloksi. By my sick bed.
"Olen keski-ikäinen, miehetön ja lapseton. Asun yksin, Olen tehnyt samaa työtä kymmenen vuotta. Herään aamulla kello 6.15."

Elämä voittaa kun ruoka kiinnostaa. The lust for life has returned, when food starts to interest.
Nousin tänään sängyn- ja sohvanpohjalta, jonne flunssa minut oli selättänyt. Oloni on vielä hutera, jopa ruokailu vei voimat, mutta pahin taitaa olla ohi. Hiivin tassut vapisten jo lähi-Lidliinkin. Mutta Haagaan puistotöitä harjoittelemaan minusta ei tällä viikolla ole, en halua kylmettyä siellä uudestaan. Esimies suhtautui ymmärtäväisesti, missä varmaan auttoi se, ettei panokseni ole olennainen projektin etenemisessä.

Kulutin aikaani lukien ja leffoja katsellen. Hesari kiitti uutta Netflix-sarjaa, tanskalaista Ritaa, joten uusin tilaukseniKatsoin sarjan putkeen, kahdeksan jaksoa, ja urakan päätyttyä, oli kuin olisin hyvästellyt vanhan kaverin.

Juoni veti mukaansa, mutta eniten viehätyin tanskalaisten arjen kuvailusta. Tyttäreni muutti Kööpenhaminaan opiskelemaan, ja minä yritän täältä käsin kuikuilla, millaista siellä on. Hyvänä apuna siinä on hänen ruotsinkielinen bloginsa Jeg snakker ikke dansk, endnu, käy kurkkaamassa. Vaikeimmalta kuulemma tuntuu kieli, etenkin sen ääntäminen.

Luin loppuun Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Mia Kankimäen kertomuksesta tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen, Sei Shónagonin, jäljillä, irtiotosta ja uskaltamisesta. - Jäin kaipaamaan lisää, niin sujuva, raikas ja vapautta henkivä kirja oli.

Haagassa työkaverini Lasse oli kysynyt, millaisia kulttuuriharrastuksia minulla on. Jäin sanattomaksi. Muusikko/valokuvaaja/taidemaalari-Lasseen verrattuna olen sivistymätön. Enhän minä harrasta tosissani yhtään mitään, mitä nyt norpin sitä sun tätä, vähän kaikkea. Suuntasin töistä Akateemiseen aikomuksena ottaa uusi, tukeva ote Kulttuurista.

"Kuolen tylsyyteen. Kuolen ahdistukseen. Kuolen vitutukseen. Jotain on keksittävä." Tämä sai minut kulkemaan kassan kautta. Olen Mia Kankimäkeä kaksikymmentä vuotta vanhempi, mutta minäkin olen miehetön, asun yksin ja arvelen tylsistyväni kuoliaaksi, jos en luo itselleni uutta elämää. Arvelen edessäni olevan vielä parikymmentä hyvää vuotta, mikäli pidän itsestäni huolta. Ne minun on käytettävä viisaasti.

Gary Arndt kirjoittaa postauksessaan The Top 10 reasons to Travel Condensed Down to 1:
"...when you cut away all the BS (bullshit)  there was at the core one and only one reason,why anyone should  travel: you ar going to die." Blogissaan Everything-everywhere Arndt jatkaa:
" You can spend your life accumulating crap that will eventually all be thrown away....or you can spend it seeing and exploring all this incredible world has to offer." Suosittelen blogia sellaisille matkustavaisille, jotka etsivät muuta kuin helppoja rantalomia ja viiden tähden hotelleja.

Pinnistettyäni suihkun kautta pystyyn tein ruokaa, sekin osana uutta Kultturellia minua. Kolme vuorokautta avocadoleipiä ja  -pastaa oli saanut minut kaipaamaan keittoa, ja ruokahan on osa kulttuuria, ruokakulttuuria.  Kirjatoukka ja herra Kamera on blogi, jossa Hanko on pääosassa, sivuosissa muun muassa taide, ruoka, kirjallisuus, matkat ja perhe-elämä. Tein heidän tomaattikeittonsa, ja hyvää oli, eikä ollut kallista, vaikeaa tai rasvaista. Skrollaa linkistä parin postauksen verran alaspäin. Kuvankin otin.
---
I've had the flu and spent three days in bed. The upside of these days was:

- Mia Kankimäki's novel and travel book which tracks down the life and times of a Japanese courtesan who lived a thousand years ago. It's a delightful book, well-written with a flowing prose, humor, a freshness I haven't encountered in many Finnish novels.

- Gary Arndt's wise words on why travel . "Because you are going to die." Need I say more.

- Netflix's new Danish series Rita. My daughter has begun to study in Copenhagen, so the series was a way of eavesdropping on her new Danish environment.

- I made tomato soup. I stopped cooking almost totally when the girls moved out, but eating out a lot is a) expensive, b) fattening, c) too easy. I'd rather cook well at home and offer myself the thrill of an excellent restaurant once in a while, instead of a number of cheap eateries almost every day.



9 Oct 2014

Mä oon vaan töissä täällä. I only work here.

Ympyrän muotoisella alueella todistan osaavani viherrakentamisen.

Sama alue IRL.

Linjalanka, seulanpääkiviä ja mänty, männyn juurella minä polvillani (ei kuvassa ).

Runsas vuosi sitten aloitin yhdessä joukon muita innokkaita kanssa puutarhurin tutkintoon tähtäävät opinnot. Jäljellä on nyt 65% aloittaneista, mikä on hyvä luku. Jatkajien suuri määrä johtuu taloutemme vaikeista ajoista, ei opetuksen korkeasta tasosta. Meidän on pakko suorittaa tämä tutkinto, jotta saisimme töitä.

Vuosi sitten moni, alun todellisuuden ja unelmien törmäyksen aiheuttamasta shokista toivuttuaan, lähetti kehitystoiveita kurssin vetäjälle. Viestimme törmäsivät seinään, joka vastasi resurssipula, jos se ylipäätään vastasi.

Koulu alkoi ilman varsinaista aloitusta. Me kaipasimme ohjausta kurssien sisällöstä,  koulutuksen rakenteesta, lukujärjestyksestä, kirjalistoista, tenttipäivistä, koulun taustoista (omistajat, organisaatio, rahoitus, valtion rooli), alasta (työllisyystilanne, tulevaisuus, isot toimijat, järjestöt, lainsäädäntö). Turha toivo.

Eikö ole olennaista, että kaikki osapuolet tietävät, mitä seuraavana päivänä pitäisi milläkin tunnilla tehdä?   - Aivan: seuraavana päivänä. Koko syksyn saavuimme lähiopiskelupäivinä - kolme päivää joka toinen viikko- koululle tietämättä, mitä päivä pitäisi sisällään.

Tutkintovaatimukset olivat meille hebreaa, kaikesta päätellen myös opettajille ja kurssivastaavalle. Niihin viitattiin kuitenkin aina, kun pyysimme saada tietää, mitä taitoja tarkkaan ottaen olimme hankkimassa. Voit tästä päätellä, kuinka selkeästi Opetushallituksessa on asiasta ajateltu. Monen monta viranomaistyöpäivää on sen laatimiseen täytynyt tuhrautua.

Syksy meni tyhjäkäynnillä, joten keväällä oli sitten turkasenmoinen kiire, kun meidän piti äkkiä löytää harjoittelupaikkoja alan kauppaliikkeessä (3 vk), viherrakentamisessa (5 vk) sekä hoitotöissä (5 vk). Alkuvuodesta koulu äkkäsi, että sillä oli resurssipula, joten meidät käskettiin kevääksi koulun puistoon kolmeksi (3 vk) viikoksi hommiin.

Tutustuimme pidemmälle ehtineisiin kurssilaisiin, jotka valittivat samoista asioista. Tapasimme aikoja sitten valmistuneita: sama virsi.

Missä vika, kun joukko motivoituneita aikuisia alanvaihtajia alkoi heti turhautua?

Johtamisessa.

Opettajakunnalle ei ole kerrottu laitoksen ulkopuolella pyörivästä työelämästä, jossa toiminta suunnitellaan, sille asetetaan tavoitteet, onnistumisia mitataan ja epäonnistumisista asetetaan vastuuseen. Tai jos se on tästä kuullut, se ajattelee, että tuollainen ei sovellu koulumaailmaan.

Resurssipula on taikasana, jolla piilotetaan laiskuus ja välinpitämättömyys. Osalla opettajia on osaamista ja ammattiylpeyttä, mutta he ovat huonon organisoinnin ja heikon johtamisen uhreja. Yritysmaailmassa hupenevat käyttövarat ja pelko työpaikan menetyksestä motivoivat innovoimaan, tehostamaan ja omistautumaan omalle työlle, vaan ei täällä.

Minut on vallannut apatia.  En jaksa protestoida. Haluan vain valmistua ajallani ja palauttaa alaa kohtaan tuntemani palon töissä, yritysmaailman palveluksessa.

---
I'll spare you from the above tirade regarding my gardening school, its lack of management, planning and standards. Some of the teachers would never make it IRL*, they are so out of touch.

They blame a lack of resources. It is their magic word, their explanation for the haphazard, lackadaisical performance we students witness each time we meet with them. In a business environment that would be a great motivator for innovation, dedication and an efficient use of the little resources available, when faced with the possibility of being made redundant.

They will surely be out of work, when student enrollment decreases as a consequence of bad student reviews, and the state cuts down on funding, due to a lack of a sufficient student body. They are sawing on their own branch, as the old addage goes.

I've given up on trying to change things. I want to graduate in due course and rekindle my enthusiasm  for this marvelous professional field.

*IRL  in real life, todellisessa maailmassa

6 Oct 2014

Syksyinen Sapokka. Sapokka park in Kotka

Isoja, monipuolisia istutuksia.

Tämä sai minut innostumaan havukasveista.

Tyrniä rantakasvina.

Merenlahti syysauringossa.

Liuskekiven onnistunutta käyttöä.


Jokapaikan bergenia, vuorenkilpi, näyttää näin hyvältä yhdistettynä graniittipengerrykseen ja mataliin havuihin,

Upea kallio ja vesiputous - putouksen vesi johdetaan merestä.

Tämä on pihlajanmarjojen vuosi.



Olen vaeltanut merta edemmäksi puutarhoihin. Läheltäkin olisi löytynyt nähtävää ainakin Porvoossa ja Kotkassa. Molemmista on sukeutumassa varsinaisia puutarhamatkailun kohdekaupunkeja ihan Ruotsin Enköpingin tapaan. Minä vain en ollut tiennyt niistä.

Kesällä löysin Porvoon joenrantapuistot ja pari viikkoa sitten kävin luokkani kanssa Kotkan Sapokassa ja Meripuistossa sekä Mustilan arboretumissa. Mustilassa en kuvannut, sillä halusin vaeltaa rauhassa nauttien.

Sapokka on hieno, iso ja monimuotoinen alue. Siellä on meren poukama ja keinotekoinen vesiputous, jonka vesi pumpataan mereltä. Havupuita ja -pensaita on käytetty taitavasti, mikä pani miettimään, miksi niitä ei näy meillä enemmän puistoissa ja kotipihoilla? Miksi minä suhtaudun niihin nuivasti? Ovathan ne vihreitä ympäri vuoden, terveitä, hyvältä tuoksuvia, monivärisiä, kestäviä ja kaiken lisäksi suomalaiseen maisemaan luontevasti istuvia. Johtuuko nurjamielisyyteni Suomen tienvarsien loputttomilta vaikuttavista kuusimetsistä, tylsistä ja apean oloisista?

Ei ole rumia kasveja, on vain kasveja väärissä paikoissa. Espoon omakotialueiden tuija-aidanteet ovat kurssitovereitteni jatkuvan vitsailun ja voivottelun aihe, niitä kun näkee koululle mennessä joka puolella. Täällä pilarituijia näkyy istutuskokonaisuuden osana, ja yht'äkkiä ne ovatkin oikein kauniita.
---
I have gone overseas to visit gardens, missing a few home grown ones. Porvoo and Kotka are evolving into interesting destinations for gardening tourists, so it is odd I had not been aware of them.Well, I am now. I discovered Porvoo this summer, and was taken to Kotka's Sapokka with my gardening class.

Sapokka made me wonder how come I have looked down on evergreens. They are hardy, evergreen, tough, nice smelling, offer a huge variety of tones and forms. Does my aversion stem from the Finnish fir tree forests, running endlessly along our high ways in a dismal and boring manner?

There are no ugly plants, only plants in wrong surroundings. The ubiquitous stiff and  bare Thuja hedges of Espoo are the object of my classmates' mockery and despair. In Sapokka even a Thuja gets a chance as an elegant member of a well thought-out planting scheme.

5 Oct 2014

Writer's block









Sään kanssa kävi eilen tuuri. Syksyisessä metsässä tuoksui auringossa lämmennyt neulasmatto, kuusikkojen sammaleiset kivikot toivat mieleen John Bauerin kuvitukset. Jopoilimme rantoja pitkin ohi valtavan, hiljaisen teollisuushallin ja pysähdyimme autiolle uimarannalle. Kalliolla oli puoliksi syöty silakka ja kuollut sudenkorento. Istuskelimme lämpimillä kivillä, kuvasimme ja jatkoimme kohti rantakahvilan lohileipiä ja hillomunkkeja. Eilen taisi olla syyskesän viimeinen päivä.

Minulla on ollut motivaatio-ongelmia blogini kanssa, jonkinasteinen writer's block. Puuttui näkökulma. Oma puutarhani ei riitä ainoaksi aiheeksi eikä muissa tule käydyksi kovin usein. En ole ihmeempi kuvaaja, puutarhurina olen yhä noviisi, naamakin on vanhanpuoleinen, kotini ja vaatekaappini epätrendikkäät, aiheeni pomppivat sinne tänne.

Blogosfäärissä eivät tällaiset tädit juuri kerää seuraajia, joten miksi ja kenelle kirjoitan?

Tauko oli hyväksi. Ylläpidän blogia dokumentoidakseni kokemaani itselleni ja läheisilleni. Paluumatkalla Köpiksestä, jonne ajoin tyttären muuttokuorman, hellitin otteeni lapsistani. He ovat nyt omillaan, ja niin olen minäkin. Tämä on troisième âge, aktiivisen työelämän jälkeinen vaihe, kun ajan rajallisuus konkretisoituu ja tulee kiire ottaa siitä kaikki irti.

---
I've been wondering, why I keep this blog, and suffered from writer's block. As I spend a lot of time surfing around social media, instead of doing useful things, such as my homework, I realized how vague my stuff is.

I don't cover enough gardening topics for this to be considered a gardening blog. I'm not much of a photographer, I'm still a novice gardener, and definitely too old to be interestingly chic and trendy.

The pause helped. This blog documents for me and my near ones things that surround me, interest me and fill my life in its third phase, my troisième âge. During my drive back from Copenhagen, where I had deposed of my daughter's stuff, I let go of the girls. They are now free to live their lives without my constant attention. I am now free, too, free to live as I please, which is pretty scary, challenging and exciting.