15 Jan 2016

Ei vielä

Ensilumen alta pilkottaa puksipuu, jonka ei pitäisi meillä pärjätä. Kymmenisen vuotta ovat pärjänneet.

Avaan vajan oven ensimmäisen kerran.

Ruusunmarjoja,  talvista linnunruokaa.

Nämä saavat minut tuntemaan itseni varakkaaksi.

Aurinko joka ei lämmitä.

Ostaisinko pitkävartiset..?
Pari kuukautta sitten nakkasin mutaiset romppeet mökkiin ja lukitsin möksän helpotuksesta huokaisten. Vihdoinkin saisin unohtaa nuo pitäisi-kuuluisi-täytyisi äänet takaraivossa. Talvi, lepo, jotain aivan muuta kuin puutarhaa.

Sitten olin taas siinä, avaimet kohmeisissa näpeissä porttia auki ropeltamassa. Ensilumi täytti käytävät, kohosi valleina mökkien seinustoilla, pöllysi joka askeleella. Kanien polkuja. Variksen siiveniskun jälkiä. Hiirenpolku vajan alle.

Mökissä se sama sotku ja kaaos, jonka sinne jätin. Naapuri oli soittanut auki unohtuneesta suojaluukustani, mutta olisin ilmeisesti voinut jättää vaikka oven selälleen, kaikki oli kunnossa.
Lämmitin kamiinan, keitin teetä, tutkin syksyn muistiinpanojani, suunnitelmia tulevalle kaudelle.

Mielihyvä levisi kuin lämpö kohmettuneisiin jäseniin.

-Tuolla ne sipulit odottavat mullan ja lumen alla. Tuolla kerää voimiaan minun puutarhani omenapuineen, ruusuineen ja puksipuineen.

Huputin rodot kevätauringon varalta, lapioin polut mökille ja sen ympäri, kannoin halkoja sisälle.
Vielä on monta kuukautta kevääseen, paljon aikaa kasvattaa odotuksia ja olla kärsimätön.

19 Oct 2015

Fotoskolan

Harjoittelimme liikkeen kuvaamista. We practised at photographing movement.
Oma-aloitteista katukuvaustani, ei kuulu kurssiin. Extra curricular street photography.

Tarkensin siltaan ja siirsin objektiivia. Focus on the bridge, move the lens.

Ehkä Hangon hienoin yksityispuutarha? Maybe the finest garden in Hanko?

Tällaiset pitäisi lailla kieltää. This should be punishable by law.

Ylivalotettu liike kaukaa. Over exposed movement from the distance.

Objektiivini ei riittänyt lähemmäksi, kuva ei kestä suurentamista. The lens was too weak, the photo cannot be enlarged.

Hanko hamuaa minua puoleensa, vaikka en ole sinne varsinaisesti pyrkinyt. Minulla on sinne yhä useammin asiaa,  viimeksi Fotoskolanin kurssille Håkanin, Paulin sekä kuudentoista taitavan harrastajan pariin. Kukkarolleni sopiva lomapaikka minulla on jo, joten mistä tämä vetovoima viehättävään, mutta hintavaan lomaparatiisiin?

Lisäopilla on tapana lisätä tuskaa. Niin kävi puutarhurin opissa, ja niin on käynyt valokuvaukseen ja kuvankäsittelyyn perehtyessäni. Aloitan vakuuttuneena luontaisista taipumuksistani ja poistun nöyrtyneenä nähtyäni, mitä todellinen osaaminen on. Mikään kouluoppi ei riitä kuin alun eväiksi, todelliset taidot karttuvat vain aikaa myöten uurastaen.

Kuva päivässä on hyvä ohje. Toinen hyvä ohje on: mieti etukäteen, millaisen kuvan haluat ja millaiset asetukset se vaatii.

--
I find myself more and more often in Hanko, a picturesque coastal town at the southernmost tip of Finland. I already have a summer place better suited to my means, Hanko is fashionable and quite expensive, so why does Fate keep pushing me towards this little paradise?

I returned from an extended weekend at Fotoskolan in Hanko learning photography and photo processing. The more I learn the clearer it becomes how little I know.  This was the case with gardening and now with photography. I start out convinced that I have a natural talent, and end up humbled by my clumsiness. Schools and courses can only give you the basic tools, the rest is up to hard work and practice.

A photo a day is good advice. Another good one: plan ahead what you intend to photograph and which settings it needs.


2 Oct 2015

Loistava lokakuu. Outstanding oktober

Ilmassa omena- ja päärynäpudokkaiden tuoksu. The smell of fallen apples and pears.


Liikaa kuunlijoja. Too many hostas.
Näiden äidin päivät päätti kai kissa.  Yksi oli jo kuoriutunut ja kuollut, nokka ammollaan. A cat must have taken their mom. One had already hatched, and was dead, beak wide open.

Pikkusipuleista syntyy sipulipelto. Small bulbs make a field of bulbs
Pikkusipulit eivät kesken lopu. No end of small bulbs.

Alkusyksy on vuoden parasta aikaa, tänä vuonna ainakin. Viileitä öitä seuraa utuisia päiviä, kultaista auringonpaistetta, taivas on syvän sininen, ja illan pimeys putoaa puutarhan ylle kuin villahuppu, äkisti, lämpöisenä.

Minulla ei ennen ole ollut näin paljon aikaa syystöille, eikä näin kiire. Aiempina syksyinä olen vähän vain siloitellut pintoja; rapsuttanut nurmea, leikannut hostien yöpakkasilla limaisiksi muuttuneet lehdet kompostiin, lykännyt sinne tänne sipuleita. Kodillekaan ei riitä satunnainen imurointi, joskus on suursiivouksen paikka. Blåkullan suursiivous oli tekemättä koko ajalta, jona olen sitä hallinnoinut. Narsissit kukkivat laiskasti, tulppaanit tekivät vain lehtiä, omenapuissa oli vesiversoja ja hapankirsikka rehotti pöheikkönä.

Tänä syksynä:
- Hoitoleikkasin kirsikka- ja omenapuut; poistin muutaman tukevan oksan sen sijaan, että olisin napsinut vesiversoja sieltä täältä.
- Kymmenkunta valtavaa kuunliljaa päätyi kompostiin.  Ne eivät kelvanneet naapureille, KUKAAN ei halua kuunliljoja, vain kotilot pitävät niistä. Moni päivänlilja kohtasi saman lopun, niiden jakaminen ja ruukuttaminen olisi ollut liian iso homma hyötyyn nähden.
- Siirtelin yksin kappalein ostamiani perennoja ryhmiin; puutarha on ollut perennakokeilujen aluetta, nyt se saa luvan muuttua ammattilaisen puutarhaksi...
- Koska tontti viettää loivasti koko pituudeltaan etelänurkkaan päin, tuin perennapenkkien taustoja kivillä - ensi kesänä rumat kivet peittyvät istutuksiin.
- Otin lintupöntön alas pestäkseni sen. Siellä oli vastassa tragedia, pesä täynnä munia ja yksi nälkään kuollut poikanen.  Alueella liikkuu vapaina kissoja - todella vastuutonta niin omistajilta!
- Kuljetin säkkikaupalla muumiotautisia omenia Sortti-asemille. Minulle riittäisi puiden kukinta, omenat ne saisivat jättää tekemättä.
- Revin pois tuoksumataraa, joka leviää kasvien sisällekin. Se on tarkkailulistalla epäiltynä aggressiiviseksi vieraslajikkeeksi.
- Levitin mustanpuhuvaa, tuoksuvaa kompostimultaa seulottuani siitä sattumat; kivet, oksat, juurakot.

Keväällä kaivoin maasta tuhansia pikkusipuleita. Viidentoista vuoden aikana istuttamani narsissit olivat lisääntyneet niin, että niitä löytyi kerroksittain tiiviinä paakkuina. Ei ihme, etteivät ne jaksaneet kukkia. Opin tästä, että a) muista, mihin kaivat sipulit, b) nosta ne ylös 3-4 v välein, istuta uudestaan harvaan, lannoita.  Myös kuun- ja päiväliljat on hyvä nostaa ja jakaa muutaman vuoden välein.

Jalostetut tulppaanit taantuvat täysin, ellei niitä lannoita, ja ehkä silloinkin - en ole lannoittanut. Toisena vuonna ne tuottavat enää lehtiä. Darvin-lajikkeista keltainen ja punainen olisivat ikuisia, mutta en piittaa niistä väreistä, joten kokeilen pinkkejä hybridejä.

Jostain on tullut sarjatähdikkiä (pieni sipuli) sekä toista myöhäistä, valkokukkaista sipulikasvia (iso sipuli), yritän päästä eroon niistä - roskiin vaan!

Annoin sipuleiden kuivua kesän yli ilmavassa metallikorissa. Poistin kuivat varret ja levitin sikin sokin kasvimaan istutuslaatikoihin, päälle ripottelin luujauhoa. Keväällä nähdään, onko tulema vihreä lehtiviidakko vai lavakauluksellinen narsisseja. Vai kuopivatko kanit ne nurinniskoin - niitä on taas valtavasti johtuen viime leudoista talvista.

Siis verkkoja, verkkoja, kaiken suojaksi verkkoja!
---

20 Sep 2015

Ihanaa. Lovely

Ihana kahvila ihanan kamalassa Kalasatamassa. Ihana kahvila , The Lovely Café, in the terribly lovely Kalasatama.

Karut kulissit. Rough settings.
Konttikahvila. Container café.

Dodon viljelmä rehottaa konttien suojassa. City gardening group Dodo has a plot between the sea and containers.

Herneiden hienot maisemat. Peas against the skyline.
Potageriin kuuluu kukkia. A real potger has  flowers.

After-sauna. 

Tämän nimen tulisi olla Ihana Sauna: ilmainen, aina auki, nakupelle nuoria miehiä. This could be Lovely Sauna - free admittance, always open, lots of naked young men

Jääkärinkadun Maxillin edustalla soi. Street music in Jääkärinkatu.


Tytär tsygää edelläni hippulat vinkuen, hameenhelmat tuulessa vipattaen,  tukka tuiverrettuna. Väännän  Helkaman raskasta ainoa minkä kykenen, lonkat lonksuen, pohkeet parkuen. Tytär menee auringossa pitkin Sörnäisten rantatietä, kääntyy välillä heittääkseen kannustavia "polje polje" ja "jaksaa jaksaa" ja vie meitä kohti Kalasatamaa. 

Kaupunki kasvaa ja muuttaa muotoaan tuttujen reittien tuolla puolen, mutta minä se kuljen samaa rataa ja luen muutoksista hesarista. Tarvitaan energinen nuori viemään minut maailmalle, vaikkakin vain uusiin kaupunginosiin. 

Ei minun nuoruudessani istuttu Espan nurtsilla picnicillä, ei pidetty kojua ravintolapäivänä eikä haettu street foodia lounaaksi. Ei ollut kierrätyspäivää, ei edes kirpputoreja, eikä ainakaan kaikenmaailman juoksutapahtumia korttelijuhlista puhumattakaan. Konttikahvilasta ei tietoa eikä ilmaisesta konttisaunasta  purkumaalla. Ei ollut Baanaa, ei Dodoa, ei Birgittaa, ei Kulttuurisaunaa. Kaupunki oli ankara ja kieltoja täynnä, sen kuuliaisilla nuorilla oli kiire aikuistua työelämään. Rahaa oli vähän ja vielä vähemmän vapauksia, vaikka olimme 60-lukulaisista seuraava sukupolvi.

Stadista on tullut mahdottoman kiva ja vapautunut paikka, täynnä tekemistä ja tapahtumia. Tyttären mukaan se on vielä kaukana Köpiksen suvaitsevuudesta, mutta henkinen välimatka  siihen on lyhenemässä. Kalasataman rojuromantiikka katoaa pian rakennettavan kaupungin alle mutta konttisauna ja Ihana Kahvila, graffitit sekä Dodon kaupunkiviljelmä löytävät uuden osoitteen.  Jätkäsaareen tehdään jo rantasaunaa, Sedun kesäkahvila on nyt talviteloilla, ja Eiranrannan Ibizaksi ristityssä uimapoukamassa polskii syksyllä enää tusinan verran talviuimareita. Kohta siellä on tuhatmäärin kerrostaloja, ja niiden tyvellä kaikkea uutta jännää.
--
Helsinki today is very different from the Helsinki of my youth. It may not yet resemble Copenhagen as to its freewheeling and permissive attitude, but it is getting there. 

We had no street food, no picnics in the park, no restaurant days, when anybody may open a restaurant for a day. No flea markets, no midnight street runs, not to mention street festivals. No Baana , no Dodo, no Birgitta nor Kulttuurisauna. We had no money, but we did have imagination, but the city was not ready for a change, and we were too timid and obdient.

Helsinki has turned into such a lovely and lovable city, full of activity and energy. Although the container sauna in Kalasatama and the Lovely Café there will have to give way to new buildings, they, or their likenesses, will likely pop up in some other raw and unofficial place. Already a new seaside sauna is being built in Jätkäsaari, Sedu had a summer café there and the new beach got the nickname "Ibiza", due to the  beautiful crowd sunbathing on its ramps.