27 Jan 2015

Louisianan puisto. Louisiana's park

Laajoja nurmikoita, marjakuusia, rodoja. Vast lawns, taxus, rhododendrons.

Öresundin salmi. The Øresund straight.
Suurenmoinen tausta Henry Mooren työlle. A magnificent backdrop to a statue by Henry Moore.

Yksi monista Henry Mooren veistoksista. One of many Henry Moore statues.

Matala havupensas, rodo, pyökkiä, Jean Arpin veistos. Low firs, rhododendrons, beech trees, a statue by Jean Arp.

Rodojen juurella ja seinillä kiemurtelee muratti. Ivy together with rhododendrons.

Jyrkkä polku rannalle. A steep path leads to the shore.

Vesihelmiä. Raindrops.
Ulkoterassilta näkee merelle. The terrace has a view over the sea.

Vaatimaton sisääntulo. The humble entrance.
Tanskan Louisiana on johtavia modernin taiteen museoita maailmassa. Humlebaekin asemalle pääsee Kööpenhaminan keskustasta paikallisjunalla puolessa tunnissa, sieltä on puolentoista kilometrin kävely omakotitaloalueen läpi. Sinne talsiessa voi ihailla tonttien istutuksia, joissa on näkemistä tammikuussakin, kiitos kekseliään ikivihreiden pensaiden - likusterin, rodojen, havujen - ja maanpeittokasvien - muratin, pikkutalvion, varjoyrtin - käytön.

Louisianaa ympäröi laaja veistospuisto, joka kadun puolella viettää pyökkipuustoisena jyrkästi alas kohti merenlahtea. Rakennusten toisella puolella avoimen meren horisontti alleviivaa massiivisia veistoksia. Puiston yksi hienous on se, että sitä ei heti huomaa, vaan ensin näkee sen teokset. Puisto toimii hillittynä taustana; nurmimatto, seinät pyökkipuuta ja rhododendroneita, tammikuinen taivaskatto.

Kasvivalinnat ovat pelkistetyt. Rodoja isoina ryhminä, saniaisviidakko notkelmassa, murattia maassa ja seinillä, varjoyrttiä. Vanhoja korkeita pyökkipuita ja leikattuja pyökkiaitoja. Meri kohisee taustalla. Puiston suunnittelivat maisema-arkkitehdit Ole ja Edith Norgaard, ja heidän työtään jatkoivat Edit Nørgaard ja Vibeke Holscher.

Museossa on tietenkin, ollaanhan hyggen kotimaassa, hyvä kahvila ja ravintola, jossa lounas nautitaan talviaikaan takkatulen ääressä merta katsellen. Myymälässä on hyvä valikoima kirjoja, moderneja kodin sisustusartikkeleita ja tyylikäs muotiosasto. Hieno taidenäyttely oli retrospektiivi nuorena vuonna 1907 kuolleen Paula Modersohn-Beckerin elämäntyöstä. En ollut koskaan hänestä kuullut, mikä panee miettimään, kuinka monta muuta lahjakasta naispuolista taiteilijaa on vailla ansaitsemaansa tunnettuutta.
---
After Paula Modersohn-Becker's eye-opening retrospective - she died at the age of 31 in 1907- exhibition we surveyed the museum's park. Louisiana is on the verge of a sand dune overlooking the sea at Øresund. On the other side facing the road it is protected by a forest of beech trees and offers a path down a steep hill to the shore.

The greatness of the landscaping is its invisibility. Art is foremost and much later, after having ogled at the henrymoores and calders, you start to notice the garden. There are only a few varieties: rhododendrons en masse, big sweeps of  fern, ivy at the foot of the beeches,  taxus, and a huge magnolia.

When you get cold, a crackling log fire welcomes you inside. Settle down for an excellent lunch and admire the view. You are in the land of hygge now.



13 Jan 2015

Sata omenapuuta. One hundred apple trees

Tuleva työmaani. My workplace to be.
Ulkokahvilassa tuskin istuskelen. Hardly no time at the café.


Elokuinen kesäkukkaviljelmä kasvitalon edustalla . August's annuals in front of a glass house.

Ruusunmarjoja kuivumassa. Drying rosehips.

Itsepoimintaa. Pick and pay flower beds.


Taideteos elää tuulessa. Art in the wind.

Korvap... eiku kanelipullia. Cinnamon rolls.

Maljakkoja kasvihuoneessa. Vases on display.
Kohta olen oikeasti mukavuusalueeni ulkopuolella. Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet tulevan esivalmisteluja, Staran sorakuopan reunalla seisomiset, Kumpulan venäläisten rikkaruohojen uudelleen istuttamiset ja Form&Florassa floristien jaloista väistelyt. Sata omenapuuta odottaa minua Rosendalissa, jonne lähden opettelemaan puuvartisten kasvien hoitoa. Lähempääkin olisin paikan ehkä löytänyt, mutta antroposofinen ja biodynaaminen keskus Tukholman Djurgårdenilla vastaa alkuperäistä mielikuvaani alasta.

Olen jo vuokrannut studioasunnon Östermalmilta, mahdollisimman lyhyen matkan päästä harjoittelupaikastani. Ei halpa, mutta viihtyvyyttä lisäävä ratkaisu, kun kampean itseni aamuseitsemäksi työpaikalleni.  Airbnb :n kautta kaikki hoitui helposti ja sen kuvissa näkyy siisti ja hyvin varusteltu ullakkohuone.

Kuvien kesätunnelmista en pääse nauttimaan viisiviikkoiseni aikana, sillä usein vuodenaikaan sattuvat talven purevimmat pakkaset. Pyrin tosin säätiön kasvihuoneisiin, mutta koska puuvartiset kuuluvat kevään kursseihin, tämä käy myös hyvin. Asian ratkaisi edukseni se, että pääsin tulemaan jo talvella, kevääksi Rosendaliin olisi tulossa satamäärin harjoittelijoita. - Sitäpaitsi blogisi perusteella näytät olevan kiinnostunut puista, Malin kirjoitti.

Oli todellisuus mitä vaan, tämä on unelmieni täyttymys. Viisi vuotta Weledan Suomen maajohtajana opettivat minut rakastamaan antroposofien luomaa kauneutta ja arvostamaan heidän ekologisia arvojaan. Liikkeestä voi olla monta mieltä, mutta sen esteettiset ja biodynaamiset arvot ja tulokset ovat kiistattomat.

Osan opinnoistani ja aiempia sitoumuksiani pystyn hoitamaan iltaisin, kiitos wifin. Arkisin ei varmaan tee mieli kaupungille, kun päivät ovat sujuneet ulkosalla kiipeillen ja kyykkien. Viikonlopuisin tutustun kaupungin edullisempiin huveihin ja ruokapaikkoihin, joista siis kevättalven mittaan lisää täällä.

---
I'm soon to take one step further out of my comfort zone, when I enroll in Rosendal Gardens to learn to care for trees as a part of my studies. I shall work there five weeks during the coldest period, February-March. Work starts already at seven, so finding a place close by was on my wish list.

In any case, this is a dream come true, regardless of the cold and wind. My years as the Finnish country manager for Weleda taught me to love and respect the ecological values of the anthroposophic and biodynamic movement. Whatever one thinks of the philosophy itself, it continues to generate beauty in gardening, the arts and architecture.

Airbnb offered a solution, not cheap but affordable, and conveniently in the nearby residential area of  Östermalm. It's a small studio on the top floor, the area is close to both the inner city and Rosendal. I plan to do my homework and take care of my previous engagements during the evenings. I don't think I'll want to go anywhere after eight hours' work outside. Weekends I hope to dedicate to enjoying the less expensive pleasures of Stockholm and reporting about them here.


6 Jan 2015

Talvinen puutarha. Winter gardening

Näkymä bussipysäkiltäni. Opposite my bus stop.
50-luvun rivitalon edusta olisi ikävämpi ilman havuja, tosin nämä kaipaavat trimmausta. The 50's town houses gain a lot from the winter greenery which, alas, are in need of a trim.

Lisää Larun 50-lukua, matalia havupensaita ja rhodoja. Viihtyisää. Another set of town houses with low growing firs and rhododendrons. Pleasant, inviting. 

Sama kaupunginosa ja aikakausi. Viisas rakennuttaja säästi komeat männyt. Same decade and style. A wise builder kept the beautiful original pines.


Asetelma vai sattuma? Stillleben or coincidence?
Puutarhasesongin sanotaan olevan meillä liian lyhyen, seitsemän kuukautta enimmillään. Silloin puhutaan siitä, kuinka kauan puutarhassa voi istuttaa, kylvää, poimia kukkia tai marjoja. Mutta puutarha on olemassa vuoden jokaisena kuukautena, mikä ihme kyllä unohtuu niin alan harrastajilta kuin ammattilaisilta - ainakin se unohtuu puheista, usein teoista ja suunnittelustakin.

The Prairie Winterscape on kirja puutarhan unohdetusta vuodenajasta, talvesta. "Talven puutarhanhoito on lavastamista" toteavat kirjan tekijät Barbara Kam  ja Nora Bryan. Talvinen puutarha on sitä, mitä näemme ikkunasta, minkä ohitamme tai mitä polkua pitkin kuljemme tullessamme autolta ulko-ovelle. Ulkoruukuissa on kesällä orvokkeja, petunioita tai pelargoneja. Talvisin niissä voi olla lyhtyjä, havuja, koristeita. Suomessa töihin lähtiessä on pimeä ja palatessakin on pimeä, joten ulkovalaistuksella luodaan tunnelmia, kiinnitetään huomio kauniisiin runkoihin tai upeasti leikattuihin hedelmäpuihin. Puutarha ei lakkaa olemasta kaunis ja elävä vaikka vuodenaika onkin pimeä ja kylmä.

Talvinen puutarhanhoito on auratun lumen kasaamista arimpien kasvien, kuten ruusujen ja kärhöjen juurille, lumen karistamista pensasaidoilta, jotka muuten suojasään tullessa katkeilisivat tai painuisivat maata myöten. Pihaan tulee eloa muutamalla hyvin sijoitetulla lintujen ruokintalaudalla, joilla vilisevää elämää seurataan sisältä käsin.

Havukasvit säilyvät vihreinä ja muodokkaina koko vuoden. Niiden avulla puutarha on talvisinkin kiinnostava ja muuttuu vain veistoksellisemmaksi kesän pörhöisen lehtevyyden ja värikkkyden kadottua. Talvi nostaa esiin pihan pinnat, jolloin laadukkaat luonnonkivityöt ja -materiaalit erottuvat edukseen, betonin ja asvaltin näyttäessä siltä, mitä ovat, halvoilta ja rumilta.

Tamperelainen puutarhuri, kivimies ja valaistusmestari Marko Pilve on niitä harvoja, jonka runsaan tuhanen neliön puutarha on nähtävyys ympäri vuoden. Hänen upeita havuistutuksiaan  ja kivitöitään voi ihailla hänen kotisivuillaan pilvenpihat.fi. Valitettavasti ulkoinen muistini, jolla oli kymmenittäin kuvia paikasta myös talvikunnossaan, on hajonnut.
---
A garden does not seize to exist during the five six months of the winter season. Oddly enough, professional and amateurs alike talk as if it did, although they continue to maintain it, at least to some degree. The Prairie Winterscape is a book the likes of which we should have more of. Here is the link to Cold Climate Gardening and its review of the book. Marko Pilve, a gardener, lighting artist and stones man in Tampere is one of the few whose garden is beautiful year round. His pilvenpihat.fi is worth a visit.




2 Jan 2015

Kohta tuulen viemää. Soon gone with the wind.

Itsenäinen Suomi. Independent Finland.

Jugendin rinnalla supermodernia peltisepäntyötä. Jugend next to modern craftmanship - a tin facade.

Hitunen valoa ja vihreyttä. Something light and verdant.

Blingbling Senaatintorilla.


Suomalaisen loiston vaatimaton huipentuma. A most modest Finnish Christmas splendour.

Lumi pelasti joulun. We had a white Christmas.

Tallbergin puistotie taas kerran. Tallberg parkway, once again.

Joulukuu sujuu itsänäisyyspäivän ja joulun merkeissä, mikä auttaa kestämään pimeyttä. Juhlista vapaa tammikuu on haastavampi. Viime päivinä se on ollut lohduton: myrskyinen, märkä, pimeä.

Joulukuussa on oma viehätyksensä. Syyshortensian kuivunut kukinto, jonka tuuli kohta vie. Harras itsenäisyyspäivän aamun lipunnosto.  Tänä vuonna osallistujia oli  moninkertainen määrä, kiitos Venäjän tempausten. Pieniä joulumaisia välkähdyksiä keskustassa, vaatimattomia. Mutta sitten: saimme valkoisen joulun, upean, huurteisen, pitsisen. Kukaan ei kaipaa lisää blingblingiä kun lumi peittää joulukuun valkoiseen pumpuliin ja kimallukseen!
---
Independence Day and Christmas make December livable. January has no festivities to perk it up.  The storm, rain and darkness of the last few days have been dreadful.

December does have a certain charm. Dry hortensia flowers swept away by the storms. The solemnity of Independence Day morning, more so this time, thanks to our neighbor Putin & Co.
Small christmassy flashes here and there, down town. But then! Snow descends on the city and wraps it in scintillating froth and glamour unmatched by nothing man-made.We got a white Christmas.