18 Nov 2014

Ihana pimeys. The lovely darkness







Pitkiä varjoja keskipäivällä Kasinonrannassa. Long shadows at noon.

Luen Gretchen Rubinin myyntimenestystä The Happiness Project, mikä osaltaan vaikuttaa mielialaani. Matkalla saamani valo, lämpö ja rakkaitteni seura vaikuttavat myös. Kotiin palattuani olen ollut mitä parhaimmalla tuulella. Masennukseen taipuvana minulta sujuvat marina ja motkotus , mutta palattuani olen iloinnut stadin marraskuusta, harmaudesta ja pimeydestä, tuulestakin.

Tropiikissa on kiva käydä, mutta siellä tulee hiki. Kävelykin on laahustamista. Vein mukanani kasan koulutöitä kynineen ja piirustusvihkoineen, mutta yhtä ilmastoidussa kahvilassa vietettyä iltapäivää lukuunottamatta en tehnyt niillä mitään. Ajattelukin sujui verkkaisesti.

Nautin siitä, että kävelen ripeästi, että ei ole hiki eikä kuuma, eikä tarvitse kuljettaa vesipulloa mukana. Harmaa koleus tulee syvenemään pakkaseksi, harmaus tihenee, pian tulee lunta. Kohta jo mennään kevättalvessa.

Tyttäreni sanoo, että aika kuluu tropiikissa nopeasti, sillä jokainen päivä on samanlainen. Aurinko nousee ja laskee samaan aikaan, joku päivä sataa useasti, joku päivä ei lainkaan. Pohjoisessa vuodenajat rytmittävät elämää, sääilmiöiden seuraaminen tuo luonnon lähelle ja osaksi arkea, jossa niillä on merkittävä rooli: miten pukeutua, mitä tehdä, miten liikkua.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja viitisen lämpöastetta, ei tuulta. Kasinonrannassa ulkoiltiin, lapsia ja pyöriä oli kaikkialla. Uuden kompaktikamerani, Canon Powershot SX60HS, ostettu Singaporesta puolella Suomen hinnasta - erityisesti lisävarusteissa hinnanero oli suuri -  automaattiasetuksilla tuli vahvoja, värikylläisiä otoksia, yhtä värikkäitä kuin Balilla mutta erilaisia. Manuaaliasetukset vaativat oman aikansa, joten näillä mennään toistaiseksi. Nyt kamera kulkee helpommin mukana, vanha EOS zoomilla painoi tropiikissa liikaa ja jäi usein kämpille.

P.S. Linkki Rubinin mainioon self help-kirjaan perustuvaan blogiin löytyy yllä ja lisäsin linkin myös blogilistaani. Älykkään ja lukeneen amerikattaren hauskaa pohdiskelua hyväosaisen elämäntuskasta.
--
After I returned from the tropics I have relished the November darkness. Reading Gretchen Rubin's NYT best-seller The Happiness Project may have a role in my cheery disposition. Definitely three weeks in sunlight together with loved ones influence me. But I did not enjoy the clammy humidity, perspiring and carrying a water bottle.

Helsinki, despite the dark and the cold, allows me to breathe easily and walk briskly, to feel fresh and  energetic. The four seasons bring a rhythm to the year here, whereas, my daughter noted, in the tropics all days are alike, more or less rainy, always hot, the sun rises and sets at exactly the same time, every day.

Sunday was sunny, windless and mild. My new Canon compact, adjusted to fully automatic, took pretty pictures, and weighed very little compared to my EOS with a zoom.  Now I only have to learn the manual functions.


11 Nov 2014

Tiong Bahrun sunnuntai. Tiong Bahru on a Sunday

Ernest Goh:n seinämaalaus, yksi viidestä, jotka alueyhdistys tilasi taiteilijalta tämänvuotisen perinnejuhlan kunniaksi. One of the five murals by Ernest Goh, ordered by the estate's heritage committee for its 2014 jubileum.

Suosikkipalmuni ja -kaupunginosani, Cyrtsostachys renda ja Tiong Bahrun rakennuskantaa. Two of my favorites in Singapore, the palm tree and the area.

Leipomon vuokrapyöriä. A bakery also rents bikes.

Sitruuna-inkivääri leivos tasapainoilee the Plain Vanilla Bakeryn keinulaudalla vapaata pöytää odotellen. Lemon ginger teacake balances on a swing while we wait for a table at the Plain Vanilla Bakery.

Tori. The wet market.
Orkidean vanoja myynnissä. Orchid stems for sale.

Korttelien sunnuntaielämää. Sunday in Tiong Bahru.

Ei köyhille. Not for the poor nor the middle class.
Hyvännäköisiä. Looking good.
Kun aamuisin sukellan esiin ilmastoidusta vierashuoneesta, on olohuoneessa vastassa kuumuus, joinain aamuina kosteampi kuin toisina. Ikkunat ovat selkoselällään, takapihalta kuuluu intialaisten mukavasti porisevaa puhetta ja hindulaisen kulttuurikeskuksesta puukalikoiden nakutusta, joka jatkuu koko päivän. Nakutukseen tottuu, sillä se on sopivan epäsäännöllistä. Se tarkoitusta en tiedä, eikä nakuttelija koskaan näyttäytynyt.

Suosikkiseutuni Singaporessa ovat, toistaiseksi
- hippi-hipsterien arabikorttelit: kuvauksellinen, muodikas, sympaattinen.
- Tiong Bahru: art déco:a parhaimmillaan, vilkas ja viihtyisä.
- Pasabellan kauppahalli, jonka herkkukaupat ja ravintolat eivät ole sen halvempia tai kalliimpia kuin muualla. Kuvia täältä minulla ei ole, sisällä oli liian hämärää.
- Botanic Gardens pienissä annoksissa, sillä se on niin ylitsevuotavan iso ja upea, että kaikkea ei kykene kerralla omaksumaan.
- Henderson Wave: itse rakennelma, maisemat, hiljaisuus.
- Orchardin merkkitavarattomien kauppiastavaratalojen palvelut ja ravintolat. Ne ovat edullisia ja laadukkaita ja niissä on elämän maku, toisin kuin saman kadun marmoripalatseissa.

Mieliinpainuvia ovat myös
- chicken rice-ravintola, jossa Budin vanhemmat tarjosivat herkullisen paikallista keittiötä edustvan lounaan.  Söin muun muassa karamellisoituja vauvamustekaloja... Selvitän joskus paikan nimen.
- valkotryffeliöljyllä, merisuolalla ja persiljalla maustetut rapeat ranskalaiset, jotka kävin syömässä kasvitieteellisen ravintolassa peräti kahdesti. Sinne meni vatsataudin tuoma painonvähennys.
- Orchard Roadin manikyyrit.
- Saman paikan sushi.
- Budin improvisoitu esiintyminen Blu Jazzissa: miehellä on syvä, hunajainen ääni, ja hän sattuu olemaan jo melkein sukua. Uusi levy ilmestyy pian, ja se on hyvä!
---
I can go back in my mind and remember the mornings, when the living room is very warm and humid after a night in my air conditioned room. From the Hindu center below our windows I hear an infrequent clacking of wooden sticks and the Indian voices.

My favorite places are so far
- the hippy-hipstery Arab quarters
- the elegant art deco Tiong Bahru estate
- Pasabella's covered market, its restaurants and food stalls
- Botanic Gardens in small portions; it is too vast and fabulous for a quick run-through
- the Henderson Wave, its silence and views
- the unbranded Orchard Road manicurists and restaurants, lively and pleasant compared with the hellish marble palaces next door.

I will think about
- the chicken rice restaurant where Budi's parents took me for a wonderful lunch. I ate caramel led baby octopus, yummy
- the white truffle french fries I had twice
- manicures in Orchard Road
- sushi in Orchard Road
- Budi improvising a song at the Blu Jazz. His voice is deep and honey-coloured, and he is almost family by now... His band will soon publish a new record, and it is so good!





9 Nov 2014

Haji Lane

Suloisuus on valttia arabikortteleiden pikkuputiikeissa, / Cuteness prevails in the boutiques in the Arab Quarter..

..joissa ommellaan tilauksesta.. /.. where made to measure...

..naisellisia leninkejä siroille singaporettarille. / ..dresses are made for the svelte beauties of Singapore.

Tarkkaan mietityn valikoiman muotiliike. A thoughtfully curated boutique.

Haji Lanen viereinen Bali Lane. Bali Lane runs parallel to Haji Lane.

Söpöilyn keskellä miehille tatuointeja ja parturin palveluja. Among all the cuteness, a tattoo and barber shop.



Blu Jazz Café, letkeää menoa ja elävää musiikkia. A relaxed place with live music.

Jokainen koru on uniikki. Each piece is unique.

Söpöyden huipentuma. Extreme cuteness.

Värikylläistä Kolumbiasta. Colourful  from Columbia.




Kuin silloin ennen. Like in the old days.



Moskeijan takaa nousee trooppinen ukkosmyrsky. The rise of a tropical storm.
Olen kierrellyt niin Singaporen megalomaanisia kauppakeskuksia kuin hipsterikortteleita. Ylellisyysmerkkejä tarjoavien kauppakeskusten naapurista löytyy myös edullisia kauppiastaloja. Siellä elämäni paras manikyyri vietnamilaisnaisten tekemänä maksaa 15 euroa ja tyttäreni leikkauttaa hiuksensa 30 eurolla. Näissä paikoissa ei ole kiiltävää marmoria eikä ilmastointia, mutta tunnelma on iloisen välitön, eikä ammattitaidossa ole valittamista.

Yksi suosikkialueistani on vanhat arabikorttelit. Siellä on pari hipsterikatua,  Haji Lane ja Bali Lane. Ne ovat täynnä kahviloita sekä muoti- ja sisustusputiikkeja. Arabikortteleiden viehätys on alkuperäisissä, kunnostetuissa rakennuksissa, persoonallisesti pukeutuvassa katuyleisössä ja vilkkaassa iltaelämässä. Blu Jazz Café on tunnettu illanviettopaikka, jossa kannattaa käydä värikkään, kansainvälisen yleisön ja tasokkaiden bändien vuoksi.

Alueen reunalla on malesialaisen kulttuurin keskus, mainostoimistoja sekä  kahvila Dong Po, jossa aika näyttää pysähtyneen. Siellä ei tunneta luottokorttia, leivokset ovat kotitekoisia, yksinkertaiset kalusteet 1900-luvun alusta ja hinnat puolet hipsteripaikkojen hintatasosta.
---
It is possible to pay 15 euros or 300 euros for a manicure, depending on where you get it. The distance can be only 100 meters but if you can do without marble floors and air conditioning your manicure will be just as good.

My favorite area is the Arab Quarters with its old, renovated shop houses and relaxed atmosphere. Haji Lane is full of cute boutiques, hair salons and cafés.  A few steps further down the area is the Malay culture center, a mosque, a lane full of fabric shops, the fabulous fabrics being imported from Italy and India, and a supermarket selling ecological foods from Indonesia.

Stop for coffee at Dong Po Colonial Café. No cappuccinos here, but strong black stuff at half the price of the cappuccino next door, and home made meringue cookies. Only cash accepted, and the sparse furniture must date from the early 1900's.

7 Nov 2014

Kuuliaisena kaikkialla. Meek on the MRT

Vihreä nuoli: poistuvat menevät tästä, punaiset nuolet: seiso tässä ja mene sisään tästä. Ja se toimii1 Green arrow: this way out, red arrow:stand and enter here. This works!

Tarra junan ovessa: "Kun laitan reppuni maahan, muillekin on tilaa. #LaukkuMaahanLasse. Allekirjoitus: Huomioonottavaisuutta!- Read the sticker on the door.

Kaikilla , vanhuksia lukuunottamatta, on älypuhelin, jota luetaan kävellessäkin. Everybody but for the elderly, has  a smartphone, which is read even when walking.

Kello 19 ruuhkaa, usko tai älä. 7 p.m. rush hour, believe it or not.

Ei roskan roskaa. Not a wrapping paper in sight.

"Päästä poistuvat ensin ulos niin kyytiin pääsy sujuu paremmin. #AnnaTietäAnna" Miten tämän saisi stadilaisten kalloihin? "Töppöstä toisen eteen ja sassiin.#SiirrySisäänSami" 

"Liity kohteliaaseen matkaamme." "Nousen ylös, luovutan istuimen. Näin näytän olevan huomioonottavainen. #PaikkansaluovuttavaPaula
"Laukku alas mukavamman matkan merkeissä."

Espoon ja Helsingin yhteenlaskettu maapinta-ala on 525 950 km2. Niillä on 885 446 asukasta.
Vastaavat luvut Singaporelle ovat: 696 000 km2 maata, 5 399 200 vakituista asukasta sekä noin miljoona vierasmaalaista työntekijää. Singaporessa on ahdasta.

Kaupunki on täynnä upeaa nykytaidetta julkisilla paikoilla. Metro on ruuhka-aikoinakin väljä ja toimiva. Missään ei näy töhryjä, tupakantumppeja eikä purkkatahroja. Vesijohtovettä voi juoda, julkiset vessat ovat tahrattomia ja niitä on joka nurkalla. Piskuinen Singapore-jokikin on puhdistettu saasteista uimakelvolliseksi, mutta samalla siltä vietiin kaikki alkuperäinen. Sen rantoja reunustavat nyt synteettisen näköinen pastissi ja modernit, pilviä tavoittelevat talohirviöt.

Miten on mahdollista, että näin tiheään asuttu paikka on siisti, kiiltävän puhdas ja toimiva? Rakas stadini näyttäytyy vertailussa turvattomana ja rähjäisenä roihalana. Pientä rosoa Singaporen-kuvaan tuovat Little India ja arabikorttelit, joissa vielä on vanhoja, matalia taloja, kapeita kujia ja leväperäisempi, kiinnostavampi, meno, mitä tulee järjestykseen ja hauskanpitoon.

Tv-uutiset ovat pitkät ja hallituksen näkemyksiä juurta jaksaen selostavia, vailla kriittisyyden häivää. Pääasiassa kiinalaista syntyperää olevan hallituksen  ministerit lukevat ruudussa paperista. Uutiset ovat kuin oppitunti. Englanninkielisten naistenlehtien jutut on kirjoitettu niin opettavaisesti ja haastateltuja mairitellen, että meidän menaisemme vaikuttavat niiden rinnalla huippujournalismilta.

Seuraan TheOnlineCitizen.com-sivustoa, joka on maan toisinajattelijoiden vuonna 2006 perustettu verkkomedia. Ilmeisesti vallanpitäjät eivät koe sitä uhaksi, koska se saa toimia. Sielläkin minua on tosin hämmästyttänyt keskusteluissa tiheästi esiintyvät sanat, jotka meillä tuntuvat jo hävinneen niin puheista kuin käytöksestä: kohteliaisuus, huomioonottaminen, vaatimattomuus, kiitollisuus, hyveellisyys.

Metrossa jatkuva opastaminen konkretisoituu. Kaikkialla on opettavaisia viestejä,  ja niitä täydentävät niin junassa kuin junalaiturilla kaikuvat monikieliset ohjeet. Kymmenososa siitä tekisi stadin ratikoissa kännykkään huutaville ja reppu selässä tietään punkeville hyvää, etenkin jos noudattamista valvoisi singaporelaisittein armeijallinen tiukan näköisiä virkailijoita.
---
The cleanliness and orderliness of Helsinki leaves a lot to desire, but by Western standards it is quite neat and safe.  Singapore stands in a class of its own in this respect. How is this possible in an overpopulated, tropical and multicultural city nation?

Taking the MRT, the underground, is a lesson in condescension. Check the signs I snapped photos of, you'll understand. This goes on in the media, too. The news is a lesson in the government's policies, no criticism there. Women's English language magazines tend to educate the reader rather naively, and fawn over the interviewees.

I follow the opposition's website TheOnlineCitizen.com. It seems those in power do not consider it a threat as it is allowed to exist. Even here Singaporeans discuss ethics and morals in terms that are almost extinct in my country both as terms and in practice.