25 Feb 2015

Asiaa aidasta. About fences


Kuvassa on vähintään kolme kiinnostavaa asiaa: kastanjapuinen aita, risukomposti/aita, luumupuu vuodelta 1938. Puuvanhuksista kirjoitin viimeksi, ja kirjoitan vielä lisääkin, mutta aitakysymys on käsittelemättä.

Kuorituista kastanjaseipäistä ja sinkitystä rautalangasta tehtyä aitaa kutsutaan maailmalla beach fence:ksi, ranta-aidaksi. Sitä käytetään hiekkadyyneillä hidastamassa tuulieroosiota ja hiekan siirtymistä tuulen mukana. Tuttu pariskunta haluaisi sitä hiekkaista rantatonttiaan rajaamaan. Verkosta löytyi yksi toimittaja, jolta tilattuna vajaat sata metriä olisi maksanut siinä 20 000 euroa, siis järjettömästi. Täällä Rosendalissa kastanja-aitaa on joka puolella, ja vaikka olemmekin Ruotsissa kuninkaallisella Djurgårdenin saarella, en usko paikkaa hallinnoivan säätiön sijoittaneen satojatuhansia pelkkään aitaan. Olen selvittämässä saako pariskuntani aitansa aiempaa (huomattavasti) edullisemmin.

Risuaita-släsh-komposti voi ratkaista monen risuongelman. Risusavotan tulemana on useimmiten mahtava risukasa. Kasasta tulee ongelma, jos risuja ei taajama-alueella saa polttaa, tai jos ei ole turvallista nuotion paikkaa, tai jos tekee henkisesti huonoa viedä peräkärryllä kierrätysasemalle hyvää tavaraa, jonka kuljettamiseen kuluu aikaa ja bensaa. Ja monellako meistä on varastossa peräkärry?

Rosendalissa on risuaita, jossa sitä mukaa kun sen päälle kasataan uutta risusatoa sen alimmat risukerrokset maatuvat mullaksi. Prosessi on hidas, mutta toimiva.  Kuvan aita tehtiin parkkipaikan ja hedelmätarhan väliin sen jälkeen kun henkilökunta oli nähnyt asiakkaan peruuttavan farmariautonsa keskelle hedelmätarhaa rohmutaksen takakontillisen omenia. Aidan perustus on yksinkertainen: syvälle tasaisin välein juntattuja metallipaaluja, paalujen välissä vajaan metrin paksuinen risukasa.

Aita on siisti, kaunis ja ekologinen. Lisäksi se on monen hyönteisen hotelli, siileille talvimaja, ja olen nähnyt siinä linnunpesänkin.
---
There are at least three things of interest in the picture: a very old plum tree, a beach fence and a fence made of layers of twigs. I already wrote about old trees, and will do so again later on, but the fences are utterly fascinating right now.

Some friends of mine are looking for a beach fence, like the one in the photo, made of galvanized steel and chestnut poles. I found a supplier, whose price for less than 100 meters was around 20 000 euros - ridiculous! Rosendal har hundreds of meters of the very same fence, so I have enquired about their supplier. I do not think the Foundation has spent hundreds of thousands on a fence, even if it is on Djurgården, which is owned by the King of Sweden.- I'm keeping my fingers crossed that my friends get their fence a much more reasonable cost.

The other fence is a simple construction of iron poles and twigs. It is about one meter wide and a little over a meter high. It runs between the parking space and the orchard, where it was put up after the personnel witnessed, stunned,  a customer back his station wagon into the orchard and speed away with a trunk full of apples.

The beauty of it is that it looks good,  and it requires very little maintenance as the bottom twigs turn into compost and the weight of the new twigs loaded on top pushes the pile downwards into a solid, sturdy shape. Meanwhile, it makes a great insect hotel, hedgehogs crawl into it for winter hibernation, and I've seen a bird nest in it.





24 Feb 2015

Vanhusten hoito. Care of the elderly

Satakunta tällaista. About one hundred of these

Työvälineitä ja -tuloksia. Tools and end results

Tilannearviointia. Assessing the situation

Vesi- eli vuosiversoja. Annual shoots

Nimetön vanhus. Nameless old lady

Mitä tehdä? What to do?
Kyllä kelpasi lastata kuljetuslava täyteen työvälineitä, nostaa sivuun kastanjapuinen aita ja astua auringossa kylpevään hedelmätarhaan! Ennuste oli luvannut sitä samaa harmaata, mutta aamupäivän nautiskelimme valosta.

Aloitimme eilen koko maaliskuun kestävän urakan, hedelmäpuiden leikkauksen. Ensimmäisiin puihin meni koko päivä oppeja verestäessa ja alkulämmitellessä. Sadannen kohdalla homma hoituisi rutiinilla, minulle luvattiin. Kyseessä ei ole mikään aivan tavallinen hedelmätarha vaan kokonaisuus, jossa nuorimmat puut ovat vasta istutettuja vauvoja, vanhimmat sataseitsemänkymmentävuotiaita matriarkkoja.  Omenapuu elää keskimäärin yhdeksänkymmentävuotiaaksi mutta tiedetään jopa kahdeksansataavuotisia poikkeusyksilöitä, joilla on on ollut suotuisat olosuhteet, hyvä hoito ja vahvat geenit.

Vuonna 1923 istutetun Cox-omenalajiketta leikatessa ei hätiköidä. Tapahtuma on hartaan hidas, harkitseva ja kunnioittava. Kukaan ei halua olla se puutarhuri, joka pilasi kaunottaren muodot tai vei sen hautaan tunaroimalla. Ensin puuta tarkastellaan, hahmotetaan sen muoto, kunto, ongelmat. Sitten valitaan väline - saha, sekatööri vai oksasaha- ja aloituskohta: aloitetaanko alhaalta ja edetään kokonaisuus kerrallaan vai poistetaanko vain muutama isompi oksa.

Vanhat puut ovat hellyttäviä eletyn elämän näkyessä lahovaurioina, vääntyneinä runkoina ja maahan painuvina oksina. On ihmeellistä, kuinka satavuotiaan varren elossa olevasta viidesosasta kasvaa naavaisia oksankäppyröitä sekä muutamia vuosiversoja, ja kuinka se kuroo pahaa lahovauriota vuosi vuodelta umpeen itse itseään hoitaen.
--
Yesterday began a project that will take most of March, the annual cutting of fruit trees. There are one hundred of them, from recently planted tree babies to mature matriarchs. An apple tree reaches in general ninety but there are some eight hundred year old individuals. The latter have had perfect living conditions, excellent care and exceptional genes.

Our first trees took an entire day each. One does not wield one's secateurs lightly near a one hundred and seventy year old Cox apple tree. No-one wishes to be the gardener who destroyed its beauty or pushed it into its grave by making stupid choices. First you observe the tree with quiet concentration, walk around it, take in its shape, size and state. Then you pick your tool and decide whether to start at a certain point and advance around the tree or whether to choose to cut off just a few major branches.

Old trees are disarming with the signs of a long life showing as twisted trunks, branches dragging on the ground or rotting holes. It is wonderful to see how the one fifth of a tree that has some life in it bears knobby, moss clad branches and a few young shoots, and how it slowly proceeds to heal a huge gap in its trunk.





21 Feb 2015

Ihana aamu. A lovely morning


Tällaisesta esiinpanosta aamiainen maistuukin paremmalta. A beautiful presentation makes breakfast tastier.


Kokouksessa. In a meeting.


Hedelmätarha.The orchard.

Harvinainen muskatellapäärynä vuodelta 1860. A rare pear tree from 1860.

Leikkaaminen edellyttää harkintaa. This is a serious matter with long-lasting consequences.


Auringon pilkahdus. A ray of sunlight.
Keskiviikkoinen aamiainen ja aamupalaveri ovat kahvilassa, joka on entisissä kasvihuoneessa ja tulvii valoa. Paikalle tulee koko yritys:hallinto, keittiöhenkilökunta ja puutarhurit.Kaminassa rätisee tuli, puu-uunissa paistetut leivät tuoksuvat ja ranskalaiset tulppaanit kertovat kevään lähestyvän. Tällainen päivän aloitus kantaa pitkälle iloisena työvireenä, välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunteena.

Suomessa naureskellaan ruotsalaista diskuteeraamisen kulttuuria, mutta täällä - myös edellisessä työssäni toisessa ruotsalaisyrityksessä- en ole huomannut siitä olevan haittaa. Kaikki tulevat kuulluiksi, keskustelu etenee ripeästi, tiedonkulku paranee ja hyvin valmisteltuihin päätöksiin sitoudutaan.

Hedelmätarhassa on satakunta omena-, päärynä ja luumupuuta, vanhimmat 1860-luvulta peräisin olevia harmaita vanhuksia. Kokouksen jälkeen puutarhurit tekivät siellä kierroksen suunnitellakseen ensi viikolla alkavia kevätleikkauksia. Yhdelle nuorelle puulle tehtiin istutusleikkaus, joka oli aika iso. Niin kuuluukin tässä vaiheessa olla, se stimuloi kasvua ja määrää puun tulevan muodon. Aiheesta lisää ensi viikolla.
--
On Wednesdays everybody meets for breakfast and an exchange of information in the café which resides in previous greenhouses. A lovely fire, French tulips and the smell of bread baked in a wood burning oven greeted us. A morning like this has long-lasting positive consequences as a general feeling of togetherness and caring.

We tend to smirk at the Swedish way of having general meetings where everybody has a say and is heard. I have not seen any negative outcome from it, not here nor in my previous job with a Swedish company. Provided the meetings are well-prepared and efficiently run, information is quickly spread and people adhere to the decisions.

The orchard has a hundred apple, pear and plum trees some as old was dating form the 1860's.  We took a walk in it planning for the next weeks' cutting, and treated a young apple tree. More on this next week.

17 Feb 2015

Skansenin lahja. A donation from Skansen

Tammet. Oak trees.

Uskomme kesään. We believe in summer.

Jätteitä syövä ja kompostia paskova hirviö. The monster that eats garbage and shits compost.

Juhannusperunat kylvetään nyt. Potatoes for Midsummer are sowed now.

Planeetat päättävät. The planets decide.

Noin 60 retiisiä. About 60 radishes.

Laskiainen. You don't have this in the UK or the USA, sorry.

Edessä likusteri, taustalla nuorrenusleikattava valkopyökkiaitavanhus.




Kevät ja talvi kohtaavat osa 2. Spring meet winter part 2.
Kaikkeen minä rupean. Nollakeli, kostea myrskytuuli, ja minä menen ulkotöihin. Neljä vaatekerrosta ei ollut riittävästi. Huomenna puen villapaidoistani sen toisenkin mukaan pakkaamani.

Päivä meni tositoimissa. Aamulla kunnostimme porukalla kahvilan ympäristön viihtyisäksi. Poimimme tupakantumpit, roskat, kasasimme halkopinon ja asettelimme ulkokalusteet nätisti paikoilleen. Merkillistä, kuinka niin vähällä saa niin ison parannuksen, alue ikään kuin ryhdistäytyi.

Olen tämän viikon kompostointivastuussa. Teräksiseen hirviöön kaadetaan maatuvat jätteet, pellettejä lisätään päälle pari kuupallista, painellaan nappeja, ja jonkin ajan päästä hirviön peräpäästä suoltuu höyryävää tavaraa, joka päätyy kompostiin puutarhajätteiden ja viereisen Skansenin lahjoittaman lannan kanssa jatkokompostoitumaan. Tämä sitten joskus levitetään kasvimaille, jossa se muuttuu syötäväksi ja kukkivaksi. Kiehtovaa!

Jäin miettimään, minkä verran oikeasti Skansenilta tulee hevosenlantaa ja minkä verran lanta on karhu-, poro-, hirvi- tai riikinkukkoperäistä, sillä niitä siellä on enemmän kuin hevosia.

Jonkin aikaa kylvimme retiisejä. Tovi meni kylmässä kasvihuoneessa klematiksia ja valkosipuleita kastellessa. Kastuin. Palelin sikana. Sitten tuli lounasaika, jonka laskiaispullat kotitekoisine mantelimassoineen hyvittivät aamun kurjuudet.

Iltapäivän uudistimme vanhaa, kolmen metrin korkuista valkopyökkistä pensasaitaa tikkailla ja telineillä taiteillen. Välineet olivat tuliteriä Fiskarseja, keveitä ja purevia, suosittelen. Tuuli vinkui korvissa ja löysi kaikki väylät neljän vaatekerrokseni alle. Saimme neljän puutarhurin voimin leikattua neljäsosan urakasta, ja jälki oli hieno, tasainen kuin viivottimella vedetty.

Opinko paljon uutta? En. Mutta opin, että osaan ja tiedän enemmän kuin tiesin.
--
I doubted my sanity today. What kind of  a person voluntarily spends her day in a storm and  freezing weather, when she could just as well stay inside watching Breaking Bad on HBO? Four layers of clothing was not enough, so tomorrow I'll add my fifth and last one.

This week I am in charge of the compost monster, a steely horror of a machine that eats biodegradable waste and produces a steamy heap for further composting with garden waste and horse manure donated by the neighboring Skansen zoo. I believe that much of the manure is from , i.a., bears, reindeer, elks and peacocks as they outnumber the horses at Skansen. All this ends up on our plates in the form of vegetables. Fascinating!

Watering garlic in the cold green house was no fun but I tried to imagine the 200 plus kilos to be harvested in summer that I was helping to produce. I got wet and froze.The fastlagsbullorna at lunch made up for the miseries I endured in the morning.

The afternoon was windier and colder. I spent it perched on ladders and platforms cutting an old hornbeam hedgerow three meters high. Thanks to the new Fiskars equipment, lightweight and sharp, it went better than I expected.

Did I learn a lot? No. But I know now that I actually know a lot more than I knew.