21 Mar 2015

Heippa, hejdå. Bye now



Pakkaan tavaroitani... I'm packing...

..ja siivoilen ... and cleaning up a bit..

..kun yksi elämäni episodi lähenee loppuaan. .. while yet another episode in my life is nearing its end.

Viisi lopputalven viikkoa ...Five end of winter weeks..
..tuntuivat välillä, omenapuussa keikkuessani tai märkää mutaa raapiessani pitkiltä. ..felt at times pretty long when I hung on to the top branches of an apple tree or scraped at wet mud..


..mutta ne olivatkin hujauksessa ohi... but those weeks passed in a wink of the eye.

Olin osa työyhteisöä...I was part of a work team...

...jota tulen muistamaan ilolla ja haikeudella. ..which I shall remember with wistfullness and joy.

Koska se, mikä jää jäljelle tästä kaikesta...For what remains of this all...

on muisto kohtaamisista ..are memories of the people you meet..

..yhteisistä hetkistä... moments enjoyed together..

ja tunne siitä, että tuli hyväksytyksi.. and the feeling of having been accepted.
Kiitos Rosendals Trädgård, sen hieno työyhteisö ja työlleen omistautuneet ammattilaiset. Thank you Rosendals Trädgård, its sense of community and  dedicated professionals.

15 Mar 2015

Tukholmasta, rakkaudella. From Stockholm with love

Ilmassa oli sydämiä.. There were hearts in the air..


kun Kungsträdgårdenissa tämä säteilevä nuori nainen jakoi ilmapalloja. .. when this smiling young woman gave away heart-shaped balloons in Kungsträdgården.

Puisto oli pian täynnä sydämiä ja iloisia ihmisiä. Soon the park was filled with hearts and happy people.


11 Mar 2015

Herkutellen. Feasting

Reseptissä on paahdettua kauraa ja ruskistettua voita... The receipe calls for roasted oatflour and browned butter...

Pitkät halot ovat menossa maan suurimman puulämmitteisen leivinuunin kitaan. The long logs will heat up the largest wood-burning oven in the country.

Ilta auringonlaskun aikaan. Almost dusk.

Hän on hyvin elävä. She looks alive.

Rauhaa. Peace.

Tuuli puhaltaa mereltä oksiin. The sea wind in the branches.
Neljäs viikko, ei kuulu mitään ihmeempää. Kevättä kuuluu, mutta niin taitaa kuulua sinnekin. Hieman jo huolestuttaa oman puutarhani tilanne: mahdanko ehtiä ajoissa kevättöihin?

Tänä vuonna olen seurannut kevään  tuloa tavallista tarkemmin, sillä luontoa pukkaa tajuntaani joka suunnalta, töissä ja työmatkalla. Kävelijä näkee enemmän, ja vielä kun reitistä on kadonnut uutuudenviehätys, sen yksityiskohdat terävöityvät. Pensaiden katveessa näkyy valkoisena mattona lumen sijaan lumikelloja. Pähkinäpensaiden norkot pitenevät ja paksunevat päivä päivältä. Rantapenkeelle nousee liiloja krookuksia, eivätkä citykanit ole olleet niiden kimpussa - olisiko Kungliga Djurgårdenilla myös Kuninkaallisia Kaninmetsästäjiä?

Luulin palaavani täältä hieman hoikempana, koska viidessä viikossa tulen liikkuneeksi enemmän kuin koko talven aikana. Vaan enpä ollut ottanut huomioon valtavassa puulämmitteidessä uunissa valmistuvia leivonnaisia, joita ilmestyy taukotuvan iltapäiväkahvien pöytään aivan liian usein. Mitä sanotte kladdiga blåbärskakasta? Suklaapaloja sisältävästä ruispitkosta? Madeleine-leivoksista, joissa on paahdettua kauraa ja ruskistettua voita? Kosteasta porkkanakakusta, toskapäällysteisestä "mutakakusta"? Kotitekoisesta appelsiinihillokkeesta spelttijauhoista tehdyllä lämpimällä, rapeakuorisella, sisältä pehmeällä patongilla? Koska olen Rosendalissa vain kerran viiden viikon ajan, en kerta kaikkiaan kykene kieltäytymään, enkä edes pitäytymään pikkuruisissa maistiaisissa.
--
Nothing new nor spectacular happening here. I worry about my garden back home: will I arrive in time to prepare for spring? Spring advances rapidly, ahead of its usual schedule.

This spring I notice the changing seasons more acutely than ever before. My head is lighter, empty of worrisome thoughts, and  now that the route itself is familiar, I take in the minutest changes during my walks to and from work.

I expected to shed a few pounds here for I am constantly on the go, more in five weeks than during the whole winter. But I did not take into account the produce arriving into our lunch room from the huge wood-burning oven. What do you say about blueberry mud cake, nut coated chocolate mud cake or chocolate chunk rye loaf?  Madeleines made with roasted oats and browned butter? Carrot cake moist and melting on the tongue? A baguette that is still warm form the oven, with a hard crust and a soft inside, with home-made orange marmalade on top?

I am here only once for five weeks, so why deny myself these pleasures?

9 Mar 2015

Projekti Östermalmilla. An Östermalm project

Puut kurkottelevat valoa kohden. The trees strain towards light.

Pimeässä kulmauksessa kellarin kattoikkuna. In the farthest corner the skylight of the floor below.

Aitaus poistuu. The enclosure will go.

Isoin puu on akaasia. The tallest tree is an acacia.

Ruusutarhaa emme lupaa. We will not promise a rose garden.
Työtoverini Isabelle on ottanut vastaa ison haasteen, östermalmilaisen korttelipihan uudistuksen suunnittelun. Lupauduin uteliaisuudesta mukaan pallottelemaan asiaa hänen kanssaan, vaikka omatkaan työni eivät ole pahemmin edenneet - olen niin rättipoikki iltaisin, että kykenen lähinnä striimaamaan Netflixin ja HBOn sinänsä laadukkaita mutta erittäin koukuttavia sarjoja.

Pihaa hallinnoi kaksi taloyhtiötä, toisella on suurehko budjetti, toisella ei. Tyyliltään ne ovat aivan erilaiset, toinen on vähintään satavuotias, toisen arvioin 50-lukulaiseksi. Pihaa on kunnostettu edellisen kerran parikymmentä vuotta sitten. Se on varjoisa, kuten korkeiden rakennusten puristuksessa olevat pihat usein ovat.

Isabellellä on näkemystä. Suurennetaan istutusalueita, ei edes yritetä kylvää nurmea vaan käytetään varjossa viihtyviä maanpeittokasveja, siirretään rodot yhteen ja lisätään niitä varjoisimpiin paikkoihin, säleikköihin kiipeilemään villiviiniä, joka saa kauniin syysvärin. Yksinäinen bambu kukoistaa, ja kahiseekin miellyttävästi, joten sitä lisää isoksi ryhmäksi. Säilytetään akaasia, vaikka sen oksat on nyrhitty niin, että ne näyttävät katkotuilta sormilta. Naapuritalo - jonka puu se ei ole - nostaisi muuten metelin.

Pois joutavat varjossa kituvat syreenit ja ruusut, sammaleeksi muuttunut nurmi keskialueelta, raskaat istutusaltaat ja jonkun toiveikkaan istuttamat kelmeät maustekasvit. Betonilaatat korvataan kevyellä soralla, kaltevuuksia korostetaan laakeilla graniittiportailla ja reitit päällystetään liuskekivellä. Maustekasvit, ruusut ja klematikset siirretään valoisimpaan paikkaan, syviin kohoaltaisiin.

Taloyhtiöillä ei ole pihasta piirustuksia, ei mittakaavassa olevia eikä luonnostelmia. Niin siinä kävi, että luonnoksen laatiminen lankesi minulle, Isabellellä kun ei ole siitä kokemusta eikä koulutusta. Ja voihan se olla hauskaakin.
--
My colleague Isabelle has her first client, an inner city yard in Östermalm. I heard myself promising to help her make a sketch of her  -and some of mine, too - ideas, as she has never done one before.

Her ideas are quite good. The shady yard needs plants which thrive in a cool and shady place which is protected from the worst frost and winds. She recommends using just a few varieties; rhododendrons, ground covers such as Pachysandra and Galium, a few evergreen bushes.

The roses and clematises will be replaced by Parthenocissus, and get a new chance in sunniest spot in deep planting boxes. The huge acacia will be spared, otherwise the neighbors will protest - it is not their tree!- although somebody has been heavily wielding a pair of secateurs at it, making it look like an amputee.